Projekti: Pakoputki

Itse tehty pakoputki, hmm, kuulostaako järkevältä. Lopputulosta kun kuuntelee niin kyllähän siinä mieltä on. Pelkän ulostulon(haaroitussarjan) hintahan on muuten 300 € demecillä, ja pakoputkiston tärkein osuus on kuitenkin ehdottomasti ahtimen jälkeinen osuus.

Tavoitteena oli tehdä putkisto, joka ei ahdista kovemmallakaan teholla, ei ole huomiota herättävä sekä on sopivan hiljainen, mieluusti alkuperäisen tasolla.

Materiaaleista: Raaka-aineet haettiin tälläkin kerralla suoraan Marteliuksen 'tehtaalta', mukava paikka jne suosittelen. Tässä listaa:
- Alumiinipinnoitettu 3" putki metritavarana (4,5 metriä, josta jäi yli metri yli)
- 90 asteen (supersprintin) mutkia. Nämä olivat muhvilla ja hyödynsinkin niitä jossain määrin.
- Joustonivel
- 2,5" kartioputki, tämä valitaan siis käytössä olevan ahtimen mukaan
- Edelliseen sopiva 'laippa' mikäli vanhasta putkesta ei voi/raaski irroittaa
- Vaimennin villaa, 5 pussia, kuvassa oleva valkoinen 'peruukki'
- Vaimentimen kuoren hain peltisepänliikkeestä valmiiksi mankeloituna, 1 mm levyä 60 cm * 46 cm.
- Samasta paikasta samaa materiaali neliöt vaimentimen päädyiksi. Voisi olla paksumpaakin...
- Putkiklemmareita, 12 mm kierretankoa, lattarautaa yms millä putkisto kiinnitetään.
- Maalia, kaljaa...

Hintoja noin:
- Käyrät 7 kpl 112 € !!! Näissä oli siis muhvit mukana, halvempaa mikäli pärjäät ilman.
- Putki 36 €
- Villa 41,50 €
- Jousto 61 €
- Laippa 15 €
- Peltisepälle 20 € (otin kahden vaipan tarpeet)
- kartiolähtö 7 €
- silpettä ~~~50 €

Homma lähtee mukavasti liikkeelle puolesta välistä putkea, eli hitsataan kaksi 90 asteen mutkaa peräkkäin, mennään tekeleen kanssa auton alle, jossa tekeletä sovitetaan alkuperäisen putken alapuolelle, ja mitoitetaan etuosaan menevän putki.

Toisesta mutkasta otin muhvin pois ja hitsasin putken suoraan kiinni. Taaksepäin jäävä muhvi jää käyttöön, eli siitä saadaan vaimennin tarvittaessa irti. Lopputulos jotain kuvan mukaista, tuossa voi käyttää myös jotain 80 asteen mutkaa niin saa jouheamman putken.

Putki suunnilleen tulevalla paikallaan rautalangalla, ja mitoitellaan etuosaan lähtevä putki.
Eteen menevän putken jatkoksi tulee siis 90 asteen mutkasta leikattu noin 25 asteen mutka, huom. tämä kulma kannattaa mitoittaa vasta lopuksi kun ahtimelta tuleva käyrä joustonivelineen on paikoillaan. Tämä muhvi jää myös käyttöön, eli etuputki saadaan tästä irti kun esimerkiksi ahdinta huoleltaan (=vaihdetaan suurempaan).

Kuvassa esilämmittän liitosta, jotta hitsaussauma sulaa paremmin, käytössä oleva MIC kone on hieman tehottoman oloinen.

Sauma on viistetty...öhöm V-railo. Kuvassa näkyy myös alumiinnipinnoitteen ja tavallisen väriero. Pinoite tosiaankin ehkäisee ruostumisen ja toimii myös kuumissa paikoissa.
Seuraavaksi hitsataan noin 30 asteen mutkalla putki siten, että tuon putken ympärille mahtuu vaimennin. Nyt haetaan siis putkelle se lopullinen kulkureitti, siten että se 60 cm pitkä ja noin 15 cm paksu vaimennin mahtuu kolisematta runkoon. Vaimennin itseasiassa lytätään hieman kasaan eli ellipsi.

Kuvassa putki on hieman edempänä lopullista sijoituspaikkaa.

Rei'itin putken noin 50 cm matkalta käyttäen 5 mm terää. Tässä käytän siis huomattavasti suurempaa reikäkokoa mitä tarvikepöntöissä on. Jottei mene tukkoon kun on vanha savuttava dieseli kyseessä.

Jotkut tekevät tämän vaiheen rälläkällä, mutta kun työaikaa ei lasketa tässä projektissa tein tuota joitakin tunteja iltapuhteena.

Putkeen tuli vielä erikseen 3 mm terällä tehtyjä "alueita", joissa rei'itys on tiheämmässä.
Minulle vähän vaikeampi vaihe eli 60 cm suoraa saumaa, jolloin saadaan metallinen lieriö. Kannattaa muuten kysyä jos peltiseppä saa tuon jollain puristussaumalla tehtyä. Ei se ainakaan siisti ole se _minun_ hitsausjälki.
Pistosahalla syntyy helposti, ei 3", vaan muhvin paksuinen reikä peltilätkään. Enpä olis itsekkään uskonut.
Leikataan pari muhvia mutkista irti ja sovitetaan reikään.
Muhvit hitsataan sisäpuolelta siten, että muhvia jää lätkän sisäpuolelle muutamia millejä. Työnnetään putki läpi jolloin saadaan kuvan mukainen 'tekele'.
Tekelettä sovitetään välillä vaimentimen vaippaan.
Vaimentimen vaippa muotoillaan halutuksi ellipsiksi, kannattaa käydä sovittamassa auton alla. Päädyt leikataan millin yli ja sulatellaan, siis hitsataan, paikoilleen. Yritetään saada hyvää saumaa, mutta eihän se niin helppoa ole miltä se näyttää.

Kuvassa näkyy miten reikäputki tulee muhvinläpi jonkun verran, tähän päähän hitsataan jatko. Toisessa päässä putki jätetään muhvin sisään siten, että jatkos voidaan tehdä muhvia apuna käyttäen. Näin saadaan liitos josta vaimennin saadaan irroitettua hits.. huoltoa varten.

Tähän päähän hitsataan noin 30 asteen kulma, joka menee siihen 90 asteen mutkista tehtyyn muhviin, joka nyt sijaitsee auton keskellä takarenkaiden välissä.

Kuvassa näkyy miten porauspurskeet on jätetty putkeen, ideana on aiheuttaa kaasun pyörteilyä vaimentimessa. Vieressä vaimennin on täytetty villalla. Todella tarkkaan meni Marteliuksen arvio, eli 5 pussia (5 * 250 gr) villaa täytti vaimentimen justiisa oikein. Villa sullotaan kohtuu tiukkaan.

Sitten vain hitsataan toinen pääty kiinni ja siivotaan pärskeet.

Vaimennin vaippa ja erityisesti hitsausaumat sai kylmäsinkkispray käsittelyn ja päälle hotpaint spräytä.
Kuvassa muuten näkyy se mutka josta aloitettiin, ja vastaava osuus, joka vasta nyt on irroitettu autosta.
Sama mutka hakemassa paikkaansa auton alla, nyt tarkkana että vaimentimelle jää riittävästi elämisvaraa. Kuvan alaspäin suuntautuva mutka siis hitsataan siihen vaimentimeen kiinni.
Putken kiinnityksessä käytetään hyväksi alkuperäisiä kiinnityspistetä ja kumiosia. Kumisen osan läpi menee pätkä 12 mm kierretankoa, johon paikasta riippuen kiinnitetään 12 mm kierteellä varustettu lattaraudan pätkä, joka on kiinnitetty 83 mm putkiklemmariin jne. jne.
Jaahas, ja seuraavaksi muokataan ahtimelle sopiva laippa tuosta Marteliuksen laipasta. Kiinnitysreiät oli pari milliä liian leveällä, joten pultti reiästä läpi ja uusi reikä viereen. Laipalle annetaan sen verran rälläkkähoitoa, jotta mutterit on mukava kiertää paikoilleen. Kannattaa muistaa, että tilaa on vähän.
Laippa on maalattu hotpaintilla, eikä sitä unohdettu asettaa kartioputkeen. Nyt pakotetaan 2,5 tuuman ja 3 tuuman putket kohtaamaan ja yritetään hitsata hyvällä saumalla. Tässä tulee sitten olemaan aikanaa KUUMAA !
Putkeen pitää saada lähes 90 asteen mutka, joten osa mutkasta tehdään saumassa.
Nyt koitetaan saada nämä kaksi (siis se toinen on se pitkä siellä auto alla) putkea kohtaamaan, ja sovitellaan joustonivelelle hyvä paikka. Minun tapauksessa nivel tuli hieman kauemmaksi kuin alkuperäinen, kun ei sinne koloon meinannut mahtua.
Lopulta putket kohtaavat siten, ettei joustoliitos jää pantaamaan, kartio osuu tarkasti kohtadalleen (vaikuttaa tiiveyteen), eikä putki kolise mihinkään vaikka moottori kallistelee ja kannakkeet kulahtavat.

Valmis etuputki pyykkinarulla kuivumassa.

Vanha ja uusi käärme ottamassa aurinkoa. Huomaa että vanhan putken lähtö ei ole alkuperäinen vaan 1/2 tuumaa suurempi. Kuvastakin voi päätellä että etummaisen kiinnittimen kohdalla joutuu soveltamaan. Palataan tähän mikäli tekemäni toimii. Kannattaa huomata, että dieselkone heiluu tyhjäkäynnillä ja tuo liitos on alkuperäisessäkin tosi kovilla. Tässä tarvitaan siis mahdollisimman joustava liitos, joka ei kuitenkaan päästä putkea retkauttamaan ahdinta rikki. Joku erittäin joustava kumi vaijerirajoittimella voisi toimia, tai jousi tai...
Kuvassa alkuputki ahtimeen kiinnitettynä. Joustoniveltä ei kannata hitsata koko matkalta. Asennus tahnaa ja muutama hitsaussauma. Luulen että tuo nivel ei tule olemaan pitkäikäinen mutta parempi hajottaa se kuin ahtimen runko, pakosarja tjms.
Tilaa on yllinkyllin :-o

Niin mikäli meinaat siis irroittaa ahtimen niin tuosta mistä putki menee pujotat käden sinne ja irroitat ne kaksi muttaria sieltä ahtimen etupuolelta, ja öljyputket.

Viimeistellään putken kiinnitykset, koeajetaan lämpimäksi ja lopuksi voi tehdä loppukäyrän siten, että lähtö sivelee silmää tai kuten minun tapauksessa on mahdollisimman huomaamaton.

Tässä lähtö viimestelyssä (sinkki + hotpaint)

Lähtö paikoillaan...
Lopuksi rasitustesti lentokentällä...ja ääninäyte.

Luonnossa se ei ole ihannoin komea, kamera valehtelee